Kooste Nordkinnhalvoya

Kooste (päiviltä 10-12) Honningsvåg-Mehamn-Ifjord  85 km/535 km

Valuuttakurssi 100 NOK = 12,50 €

Kuvakooste Nordkinnhalvoya

Honningsvågista Hurtigruten starttaa 15:00 kohti pohjoista. Viiden tunnin laivamatka Mehamniin maksoi pyörän kanssa 340 nokkia, pyörästä velotetaan puolet autopaikan hinnasta (tai miten nyt milloinkin).

Laivamatkoilla tosiaankin vältin pitkän (7 km) merenalaisen Nordkapptunnelin. Kerran merenalaisen tunnelin poljettuani (Vardö) en tosiaan toista kertaa polje. Olisihan tietysti vaihtoehtona ollut ottaa bussi tunneliosuudelle, mutta molemmat reitit, niin Havoysund kuin Nordkinnhalvoya, kuuluivat suunnitelmaan mielenkiintoisina etappeina eikä suinkaan tunnelin kiertoteinä.

Ennen pikaista pysähdystä Kjollefjordissa ohitimme kalliomuodostelman nimeltään Finnkirka, sen ohittamisesta laivassa on kuuluutus. Ennen Mehamnia ohitimme Kinnaroddenin, sen ohittamisesta laivassa ei ollut kuuluutusta. Joten nyt en ole varma missä tuo mantereen pohjoisin piste "Kapp Nordkyn" oikeasti oli.

Mehamnin dramaattiseen maisemaan laiva saapui klo 20:00 ja vastaanottajat olivat kotikulmiltani. Kuusikymppiset terveydenhoitajat olivat omalla seikkailumatkallaan ja tulleet Mehamniin kuukaudeksi kesätöihin. Hienoa! Työn puolesta heille oli järjestetty asunto joka oli tilava remontoitu omakotitalo. Sain käyttööni oman huoneen joten päätinpä viettää Mehamnissa myös toisenkin yön.

Maanantain ohjelmaan kuului käynti Gamvikissa. Matkaa Mehamnista Gamvikiin on 20 km ja millään ei olisi haluttanut polkea. Paikallisbussi (50 NOK) liikennöi sinne kahdesti päivässä, aamulla 9:30 ja iltapäivällä 16:00, joten otin pyörän kuitenkin mukaan, sillä noin moneksi tunniksi siellä ei riittäisi nähtävää.

Kaikenlaisia mäkisiä teitä olen matkani aikana polkenut mutta kyllä tämä olisi ollut niistä hurjin! Nordkappin 30 kilometriin mahtui kaksi nousua ja yksi lasku, Gamvikin 20 kilometriin mahtui 20 nousua ja laskua! Melkein tunsin matkapahoinvointia jota yleensä en koe. Kymmenen kilometrin jälkeen totesin bussikuskille että tulen samalla kyydillä myös takaisin.

Gamvikin nähtävyyksiä on museo, 2. maailmansodan ajoilta peräisin olevat rauniot, lintukallio ym. Nyt siis ajelin pikkukylän nopeasti läpi bussilla niin että kuviakaan ei tullut otettua. Ihmettelin kun majakkaa ei näkynyt, joten kuski kurvasi sivutielle jonka tienviitassa luki Slettnes 5 km. Bussilla sitten pompottelimme päällystämätöntä traktoritietä majakalle. Olin siis bussin ainut matkustaja ja käynti Slettnesissä ei kuulu vakiovuoron kuvioihin, nyt oli poikkeustilanne! Slettnesin majakka on maailman pohjoisin mantereella sijaitseva majakka, sijainti samalla leveysasteella kuin Alaskan pohjoiskärki.

Gamvikin reissun jälkeen "kotiuduttuani" perehdyin ikävään nilkkavaivaan, joka häiritsi jo normaalia kävelyäkin. Tunnustellen löysin oikean kipukohdan ja kokeilin vielä viimeisillä kahdella geelilaastarilla onneani. Kipukohta oli kantapään yläpuolella oleva luu (nimeä en tiedä) joka oli kasvanut suorastaan vaivasenluuksi. Geelilaastari vihdoin löysi oikean paikkansa ja helpotuksen jälkeen laitoin vielä toisenkin. Todellakin ensimmäinen ja outo kokemus, samoilla kengillä olen kuitenkin vaeltanut vuodesta toiseen.

Mehamnista löytyy yksi ruokamarketti jonka pakastealtaasta kalastajakylän asukkaat saavat noutaa kalansa. Tuoretta kalaa ei ole tarjolla, se viedään muualle ja paikalliseen markettiin kalat tuodaan muualta.

Tiistaiaamu alkoi sateisena. Koleasta säästä huolimatta olo oli fantastinen, ensimmäinen päivä viikkoon että nilkkaan ei sattunut.

Mehamnista tie 888 nousee välittömästi kuumaisemaa muistuttavalle ylängölle Pienet ylänköjärvet oli vielä jään ja lumen peitossa. Taustalla aaltoili lumilaikkuinen vuoristo. Todellakin tätä maisemaa ihastelin antaumuksella verrattuna Finnmarksviddan ylänkömaisemaan.

Ylängöltä tie laskeutuu jyrkästi alas vuonolle nousten taas jyrkästi seuraavalle ylängölle. Kylmyys tuli vasta kun sade oli kastellut varusteet, kengätkin lätisi märkyyttään.

Polkiessani mietin että onkohan olemassa taukopaikkarakennusta joka antaisi tuulensuojan moneen suuntaan. Kuin tilauksesta sellainen sitten tuli vastaan. Karu rakennus sopi myös karun kauniiseen maisemaan.

Kello yhdeksän maissa illalla olin jo aika uuvuksissa, Ifjordiin oli matkaa vielä 30 km. Aikaisemmin oli kaksi asuntoautoa pysähtynyt kysymään onko kaikki ok ja tarvitsenko apua.

Nyt pysähtyi kolmas ja en miettinyt sen enempää vaan päätin nousta kyytiin. Kyseessä oli kylläkin privaattibussi, Espressen, ja kuski oli kuljettamassa moottorikelkkaansa Tanalle huoltoon. Sain muistoksi epävirallisen matkalipun yhteystietoineen, kyyti oli silti ilmainen.

Loppumatka laskeutui vuonolle ja lumen ja jään peittämä maisema vaihtui vihertävään vuonomaisemaan.

Ifjordin campingiltä otin mökin (250 NOK) ja vaatteet ja kengät sain patterin lämpöön kuivumaan.

Todellakin erikoinen ja mielenkiintoinen etappi! Itselleni laakeat lumiläikkäiset ylängöt oli nautittavaa poljettavaa.