Lopullinen reitti 2010

Joitakin vinkkejä ja linkkejä Norjan laivoilla ja busseilla matkustamisesta pyörän kanssa:

Kantosiipialus Hurtigbåt liikennöi suurimpien kaupunkien välillä arkipäivisin säännöllisesti ja viikonloppuisin harvemmin. Hurtigbåtiin pyörä talutetaan suoraan aluksen vastaanottoaulaan ja parkkipaikka on siellä minne pyörä mahtuu. Vastaanotossa sanellaan nauhuriin nimi ja määränpää tai vaihtoehtoisesti tiedot kirjataan paperille (Alta-Hammerfest) nimi, kansalaisuus, sukupuoli ja ikä. Maksu suoritetaan matkan aikana. Kahvilassa on yleensä ostettavissa kahvia ja vohveleita sekä grillattuja nakkisämpylöitä. Veolia-transport.no 

Hurtigruten alukset  liikennöivät kerran päivässä etelästä pohjoiseen ja pohjoisesta etelään, pysähtyen määrätyissä satamakaupungeissa. Satamassa ei yleensä ole terminaalia lipun ostoon tai laivan odotteluun, lippu ostetaan laivassa. Joissakin satamissa saattaa löytyä pieni odotushuone kahviautomaatin kera. Pyörän kanssa ensiksi laskeudutaan autokannelle josta saa maihinnousukortin, kortin kanssa siirrytään infoon suorittamaan maksu. Pyörästä kertyy hinnaston hintaan lisämaksua puolet autopaikan hinnasta. Hurtigrutenin sivuilla voi myös perehtyä aluksiin ja tarkastaa mikä laiva on liikenteessä ko. päivänä. Hurtigruten aikataulut
    

Autolautoilla maksu suoritetaan lauttaan mennessä. Pyörä parkeerataan lautan etunokkaan seinää vasten, joten kiinnitysnaruja on hyvä olla mukana. Lautoilla on myös kahvila vaikka matka saattaa olla vaivaiset 30 minuuttia, poikkeuksena tosin Gryllefjord-Andenes (2h) jossa ei ole kahvilaa eikä edes juoma-automaattia. Gryllefjordissa onneksi on ruokamarketti jossa on hyvä täydentää eväsvarastoa.

Linja-autoaikataulut on hyvä myös tarkistaa netistä tai paikallisessa turisti-infossa. Paikallisbussien tavarasäilöt on minimaaliset ja pyörän mahtuminen kyytiin on kyseenalaista. Norjalaiset bussikuskit ovat kyllä ystävällisiä ja avuliaita pyörämatkailijoita kohtaan, mahduttaessaan pyörän ja laukut pieneen tavarasäilöön. Nordkinnhalvoyalla bussien tavarasäilöt on tilavat, bussi nimittäin on puolikas bussi ja peräosa on rekka-auto nostohisseineen.

Eskelisen lapinlinjat  on jo tutuksi tullut moneen kertaan. Eihän pohjoisen retket olisi mitään ilman Eskelistä. :) Aikatauluihin kannattaa perehtyä, sillä muutamat vuorot on voimassa vain kiireimmän sesongin, esimerkiksi Kautokeino-Alta. Eskelinen poimii matkalaisen kyytiin bussipysäkeiltä tienvarresta, vaikka kyseessä on pikalinja, joten kyytiin pääsee aivan leirintäalueiden risteyksistä. Pohjoisessa on yleensä ollut tavarasäilössä hyvin tilaa pyörälle, Rovaniemen juna-asemalla saattaa olla tunkua.

Kooste Porsanger ja kotimatka

Kooste (päivä 14) Borselv-Lakselv-Stabbursdalen 60 km/680 km
(päivä 15) Trollholmsund 40 km/720 km
(päivä 16) kotimatka bussi Rovaniemelle ja juna Pohjanmaalle

Kuvakooste Porsanger

Valuuttakurssi 100 NOK = 12,50 €

Nyt olin saapunut takaisin Porsanginvuonolle ja se tuntui hyvälle. Borselv Bungalåven on pieni maatilamajoitus jonka pihamaalla on pari mökkiä ja saunarakennuksessa on saunan lisäksi suihku ja viereisessä takkahuoneessa muut huoltotilat. Kodikasta.

Vanha navettarakennus on kunnostettu majoitustiloille ja aamiaishuoneeksi.

Aamiaishuone/vastaanottotila on sisustettu viihtyisästi. Omistajapariskunta oli juuri keräämässä aamiaistarjoilua pois kun menin maksamaan yöpymistäni. Valmis aamiainen houkutti joten päätimpä syödä aamiaisen lisämaksua vastaan, kyselemättä hintaa. Illalla sovittu mökin hinta 250 kruunua nousi aamiaisen kanssa 370 kruunuun, joten aamiaiselle kertyi hintaa 120 kruunua! Toisaaltaan olin aikaisemmista II-luokan mökeistä maksanut 350 kruunua ilman aamiaista ja suihkua, joten aamiaisen hinnaksi voi laskea myös vain 20 kruunua...  Aamiainen oli hyvä ja mukava juttutuokio omistajapariskunnan kanssa oli antoisa.

Kauppareissun jälkeen oli suunta kohti Lakselviä. Matkaa vaivaiset 45 km ja kaiken lisäksi aika tasaista, norjalaisen mittapuun mukaan. Veden ja meren läheisyys oli kerrassaan nautinnollista poljettavaa. Taukopaikalla sain Trangialla keitellä pasta-aterian ilman että astioiden perässä joutui juosta.

Lakselvissa oli edessä päätöksen paikka siitä kuinka matka jatkuisi. Suunnitelmissa oli nousta Karasjoelle mutta Finnmarksviddan ylängöt ei oikein houkuttanut. Aikaisemmin olin jo päättänyt että Kautokeinoon en palaa ja matka päättyisi Karasjoelle tai Suomen puolella Karigasniemelle. Molemmat kanjonit (Sautso ja Sillfar) jäivät siis kokematta mutta viimeinen kohde, Trollholmsund, oli vielä mahdollista toteuttaa. Joten Lakselvistä suuntasin takaisin kohti pohjoista, Stabbursdaleniin noin 16 km.

Stabbursnesin leirintälue sijaitsee aivan Stabbursdalenin luonnonpuiston ja luontotuvan vieressä. Telttapaikka maksoi 100 kruunua sisältäen suihkun ja langattoman nettiyhteyden. Huoltotilat ok.

Perjantaina käynti Trollholmsundissa. Matkaa dolomiitti-peikoille on leirintäalueelta kohti pohjoista noin 20 km. Päätieltä on mäkinen ja tuulinen 5 km kylätie Trollholmsundiin. Lampaita valtoimenaan. Erikoinen paikka kieltämättä ja käymisen arvoinen.

Illalla olikin aika selvittää Eskelisen aikataulu. Eskelinen liikennöi päivittäin lähtien Nordkappista 01:00 ja poimien matkustajat tien varrelta, joten takaisin Lakselviin ei tarvinnut polkea.
Lauantaiaamuna alkoi kotimatka (bussi 100€) ja Rovaniemeltä juna (70 €).

Bussissa matkusti myös ruotsalaisnainen jolla oli mennyt ketjut ristiin pyöräilijäystävänsä kanssa. He olivat polkeneet Turusta Rovaniemelle vimmattua vauhtia pitkin 8-tietä. Rannikkokaupungit oli jääneet näkemättä ja päiväetapit oli yli 100 km matkoja. Rovaniemellä naisen mitta oli tullut täyteen ja hän oli jatkanut bussilla matkaansa Nordkappiin kun ystävä oli jatkanut vimmattua polkemistaan. Hän vaikutti helpottuneelta kun sai vuolaasti purkaa pettymystään.

Kaikkinensa hieno reissu! Matka loppui suunniteltua aikaisemmin - joten pieni nälkä jäi... Lepopäivät oli tarpeen ja johtuisiko lepopäivistä se, että suurta jälkiväsymystä en ole tuntevinani. Vastatuulet, räntäsateet, nilkkakipu ja korkeat raskaat nousut on jääneet jonnekin kauas unholaan, jäljellä jäi vain hienot muistot. Nordkappiin voisin mennä toistekin! :)

Kooste Borselv (Pyssyjoki)

Kooste (päivä 13) Ifjord-Borselv  85 km /620 km

Valuuttakurssi 100 NOK = 12,50 €

Kuvakooste Porsanger

Ifjordin campingilla on "hehtaarin" kokoinen kahvila. Tarjolla oli kuitenkin vohvelin lisäksi pelkästään makeita leivoksia. Evääksi olisin kaivannut jogurttia ja pientä suolaista, mutta hyllyt pursuili ainoastaan sipsi- ja karkkipusseista. Seuraava kauppa on Borselvissä (85 km) jonne saapuisin myöhään illalla.

Keskiviikon etappi alkoi luonnollisesti (taas) korkealla nousulla, kuinka ollakkaan. Välillä tietenkin laskeutuen vuonolle.

Adamsfossen paikkeilla on viihtyisä taukopaikka jossa en kuitenkaan pysähtynyt evästämään kun ei ollut nälkä. Muutaman kilometrin poljettuani oli kauhea nälkä! Joten tienposkessa väsäsin  Rett i Koppen-aterian. Termoksesta kuumaa vettä kuppiin, haudutusta kannen alla neljä minuuttia ja pasta-ateria oli valmis. Hyvää! Kaiken lisäksi ateriat on kevyet kuljettaa mukana eikä tule tiskiä. (Loppusuoralla opittua).

Laksefjorden taukopaikalla oli sitten jälkkärin paikka, kaakaota ja voileipiä. Kahvista olin luopunut koska pikakahvi ei maistunut ja maitokahvipussit sisältävät vain maitojauhetta. Sopivaa sekotussuhdetta näiden kahden "kahvin" kesken en löytänyt. Kaakao maistui ja lämmitti.

Taukopaikalle pysähtyi norjalainen asuntoautopariskunta. Mies kauhisteli tulevaa etappiani ja kertoi vaimolleen että aion ylittää tunturin! Mitähän siellä tulee vielä vastaan... eikö tässä olla jo kaikenlaista tunturia ja vuorta ylitetty. Pariskunta jatkoi matkaa kohti Vardötä ja Hamninbergia koukaten Mehamnin kautta

Matkani jatkui ja vastaan tuli kyltti Borselvfjellen 179 m.p.y. ja se oli siinä. Odottelin kyllä jotain korkeampaa mutta sitä ei vain tullut vastaan. Välillä oli parikymmentä kilometriä aivan tasaista ja laakeaa tunturimaisemaa. Ihanan lämmin ja tyyni ilta!

Silfarin kanjonin kivikkoista kävelypolkua kävelin jo jonkun matkaa mutta palasin takaisin kun ei ollut tietoakaan kuinka pitkälle olisi pitänyt kävellä. Oli jo sen verran myöhä että väsyneenä en ottanut riskiä onnistunko kävelemään polulla kompuroimatta.

Borselvin "campingille" saavuin noin 23:00 ja mietin että kumpi, teltta vai mökki. Vesisade ratkaisi päätöksen, mökki. (250 NOK).

Kooste Nordkinnhalvoya

Kooste (päiviltä 10-12) Honningsvåg-Mehamn-Ifjord  85 km/535 km

Valuuttakurssi 100 NOK = 12,50 €

Kuvakooste Nordkinnhalvoya

Honningsvågista Hurtigruten starttaa 15:00 kohti pohjoista. Viiden tunnin laivamatka Mehamniin maksoi pyörän kanssa 340 nokkia, pyörästä velotetaan puolet autopaikan hinnasta (tai miten nyt milloinkin).

Laivamatkoilla tosiaankin vältin pitkän (7 km) merenalaisen Nordkapptunnelin. Kerran merenalaisen tunnelin poljettuani (Vardö) en tosiaan toista kertaa polje. Olisihan tietysti vaihtoehtona ollut ottaa bussi tunneliosuudelle, mutta molemmat reitit, niin Havoysund kuin Nordkinnhalvoya, kuuluivat suunnitelmaan mielenkiintoisina etappeina eikä suinkaan tunnelin kiertoteinä.

Ennen pikaista pysähdystä Kjollefjordissa ohitimme kalliomuodostelman nimeltään Finnkirka, sen ohittamisesta laivassa on kuuluutus. Ennen Mehamnia ohitimme Kinnaroddenin, sen ohittamisesta laivassa ei ollut kuuluutusta. Joten nyt en ole varma missä tuo mantereen pohjoisin piste "Kapp Nordkyn" oikeasti oli.

Mehamnin dramaattiseen maisemaan laiva saapui klo 20:00 ja vastaanottajat olivat kotikulmiltani. Kuusikymppiset terveydenhoitajat olivat omalla seikkailumatkallaan ja tulleet Mehamniin kuukaudeksi kesätöihin. Hienoa! Työn puolesta heille oli järjestetty asunto joka oli tilava remontoitu omakotitalo. Sain käyttööni oman huoneen joten päätinpä viettää Mehamnissa myös toisenkin yön.

Maanantain ohjelmaan kuului käynti Gamvikissa. Matkaa Mehamnista Gamvikiin on 20 km ja millään ei olisi haluttanut polkea. Paikallisbussi (50 NOK) liikennöi sinne kahdesti päivässä, aamulla 9:30 ja iltapäivällä 16:00, joten otin pyörän kuitenkin mukaan, sillä noin moneksi tunniksi siellä ei riittäisi nähtävää.

Kaikenlaisia mäkisiä teitä olen matkani aikana polkenut mutta kyllä tämä olisi ollut niistä hurjin! Nordkappin 30 kilometriin mahtui kaksi nousua ja yksi lasku, Gamvikin 20 kilometriin mahtui 20 nousua ja laskua! Melkein tunsin matkapahoinvointia jota yleensä en koe. Kymmenen kilometrin jälkeen totesin bussikuskille että tulen samalla kyydillä myös takaisin.

Gamvikin nähtävyyksiä on museo, 2. maailmansodan ajoilta peräisin olevat rauniot, lintukallio ym. Nyt siis ajelin pikkukylän nopeasti läpi bussilla niin että kuviakaan ei tullut otettua. Ihmettelin kun majakkaa ei näkynyt, joten kuski kurvasi sivutielle jonka tienviitassa luki Slettnes 5 km. Bussilla sitten pompottelimme päällystämätöntä traktoritietä majakalle. Olin siis bussin ainut matkustaja ja käynti Slettnesissä ei kuulu vakiovuoron kuvioihin, nyt oli poikkeustilanne! Slettnesin majakka on maailman pohjoisin mantereella sijaitseva majakka, sijainti samalla leveysasteella kuin Alaskan pohjoiskärki.

Gamvikin reissun jälkeen "kotiuduttuani" perehdyin ikävään nilkkavaivaan, joka häiritsi jo normaalia kävelyäkin. Tunnustellen löysin oikean kipukohdan ja kokeilin vielä viimeisillä kahdella geelilaastarilla onneani. Kipukohta oli kantapään yläpuolella oleva luu (nimeä en tiedä) joka oli kasvanut suorastaan vaivasenluuksi. Geelilaastari vihdoin löysi oikean paikkansa ja helpotuksen jälkeen laitoin vielä toisenkin. Todellakin ensimmäinen ja outo kokemus, samoilla kengillä olen kuitenkin vaeltanut vuodesta toiseen.

Mehamnista löytyy yksi ruokamarketti jonka pakastealtaasta kalastajakylän asukkaat saavat noutaa kalansa. Tuoretta kalaa ei ole tarjolla, se viedään muualle ja paikalliseen markettiin kalat tuodaan muualta.

Tiistaiaamu alkoi sateisena. Koleasta säästä huolimatta olo oli fantastinen, ensimmäinen päivä viikkoon että nilkkaan ei sattunut.

Mehamnista tie 888 nousee välittömästi kuumaisemaa muistuttavalle ylängölle Pienet ylänköjärvet oli vielä jään ja lumen peitossa. Taustalla aaltoili lumilaikkuinen vuoristo. Todellakin tätä maisemaa ihastelin antaumuksella verrattuna Finnmarksviddan ylänkömaisemaan.

Ylängöltä tie laskeutuu jyrkästi alas vuonolle nousten taas jyrkästi seuraavalle ylängölle. Kylmyys tuli vasta kun sade oli kastellut varusteet, kengätkin lätisi märkyyttään.

Polkiessani mietin että onkohan olemassa taukopaikkarakennusta joka antaisi tuulensuojan moneen suuntaan. Kuin tilauksesta sellainen sitten tuli vastaan. Karu rakennus sopi myös karun kauniiseen maisemaan.

Kello yhdeksän maissa illalla olin jo aika uuvuksissa, Ifjordiin oli matkaa vielä 30 km. Aikaisemmin oli kaksi asuntoautoa pysähtynyt kysymään onko kaikki ok ja tarvitsenko apua.

Nyt pysähtyi kolmas ja en miettinyt sen enempää vaan päätin nousta kyytiin. Kyseessä oli kylläkin privaattibussi, Espressen, ja kuski oli kuljettamassa moottorikelkkaansa Tanalle huoltoon. Sain muistoksi epävirallisen matkalipun yhteystietoineen, kyyti oli silti ilmainen.

Loppumatka laskeutui vuonolle ja lumen ja jään peittämä maisema vaihtui vihertävään vuonomaisemaan.

Ifjordin campingiltä otin mökin (250 NOK) ja vaatteet ja kengät sain patterin lämpöön kuivumaan.

Todellakin erikoinen ja mielenkiintoinen etappi! Itselleni laakeat lumiläikkäiset ylängöt oli nautittavaa poljettavaa.

Kooste Nordkapp

Kooste (päiviltä 9-10) Havoysund-Honningsvåg-Nordkapp 50/450 km

Valuuttakurssi 100 NOK = 12,50 €

Kuvakooste Nordkapp

Hieman oli kostean tunkkainen telttapaikka. Kaikki tuulestusräppänät oli avattava, sillä tunkkainen heinikko otti suorastaan henkeen. Tuuletus kyllä toimi maailman pohjoisimman tuulivoimalan äärellä. :) Teltan sain kasattua yöllä 1-2 maissa ja aamulla oli herätys klo 7, jotta ehdin sen myös purkaa.

Aamiainen oli tarkoitus valmistaa satamassa, Hurtigrutenia odotellessa. Samalla kun saavuin satamaan (7:30) niin näkyi ja kuului myös Hurtigrutenikin saapuvan. Aikataulua en tulostanut mukaan koska selkeästi oli muistissa että lähtö olisi joskus klo 9 jälkeen. Innoissani valokuvasin kun MS Nordkapp saapui satamaan. Hauska yhtälö, matkustaisin MS Nordkappilla Nordkappiin! Jatkoin evästen syöntiä kunnes MS Nordkapp 15 minuutin kuluttua töräytti lähtömerkin... Mitä? Äkkiä kassit ja pussit kasaan ja vauhdilla laivaan. Olinko muistanut näin väärin. Autohissillä olin jo laskeutunut ruumaan kun selvisi että laiva olikin tulossa Honningsvågista ja menossa Hammerfestiin. Takaisin, ulos, ulos!

Laivamatruusilla ei näyttänyt riittävän ymmärrystä mokaukselleni. Satamamiehellä tosin oli hauskaa ja häntä nauratti, jos olisinkin joutunut takaisin Hammerfestiin. Samalla hän kertoi että voin odotella sataman odotushuoneessa, sieltä löytyy kahviautomaatti myös. Etelästä pohjoiseen matkaava laiva saapuu ja lähtee 9:30...

Havoysundista Honningsvågiin laivamatka kestää 2,5 tuntia ja vähän päälle 100 kruunua. Kello 12 saavuimme aurinkoiseen Honningsvågiin. Laivassa matkasi myös neljä norjalaista pyöräilijää, joiden tuleva reitti olisi Nordkapp-Lindesnes (Norjan läpi yli 2000 km). Todella olivat nuoria kaikki. Nuoripari polki tandemilla jonka jatkeena oli vielä peräkärry!

Kauppareissun jälkeen lähdin matkaan. Ensimmäinen liikennemerkki kertoi että Nordkappiin olisi matkaa vaivaiset 34 km. Valtava määrä ihmisiä lähti samalla kävellen kohti Nordkappia. Kävelijöitä oli kaiken ikäisiä, perheitä, porukoita ja yksin kävelijöitä. Oli todella mukava saada seuraa matkalle. Tuohon tapahtumaan voisi vaikka osallistua, sillä kävellen kahta kättä heiluttaen ensimmäinen 9% nousu olisi ollut paljon helpompi kuin 30 kg painavan pyörän lykkääminen. Kävelijöille oli järjestetty myös huoltoautot ja eväspisteet matkan varrelle. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta joten vaatetusta oli vähennettävä nousumetri toisensa jälkeen.

Upeat oli maisemat. Raskaan nousun jälkeen on muutama kilometri tasaista ja silloin kuvioihin mukaan astuu tuuli. Tuuli oli paikoitellen niin voimakas että oli tekemistä pysyäkseen omalla kaistalla tai ylipäätään päästä eteenpäin. Kävelijät menivät menojaan mutta kyllä muutamia riitti vielä perässäkin. Jostakin (kuvan taustalta) ilmestyi juoksija joka iloisesti kättä heiluttaen ohitti ylämäessä huudellen hei, hei! Kyseessä ei ollut trikooasuinen juoksu-urheilija, vaan farkut ja maastokengät jalassa juoksenteleva nuorimies. Alamäessä ohitin juoksijan kättä heiluttaen. Seuraavassa ylämäessä juoksija ohitti taas vuorostaan kättä heiluttaen huudellen iloisesti hei, hei! Todella urhea ja sympaattinen nuorimies!

Noin 20 km ennen Nordkappia tie laskee takaisin alas lähes merenpintaan Skarsvågin risteykseen. Laivassa matkanneet norjalaisnuoret polkivat jo vastaan, olivat ilmeisesti matkustaneet bussilla perille tai sitten vain käyneet pikaisesti pääpaikalla???. Tandemilla polkevan nuorenparin nousu kovassa tuulessa näytti takkuavan, voimakas tuuli heitteli pitkää perävaunullista kulkupeliä.

Ensimmäiseltä campinginalueelta otin mökin (350 nokkia) jossa sain lämmitellä ja huilata. Keittiössä valmistin aterian ja eväät loppumatkaa varten. Matkaa oli jäljellä 13 km, mutta se olikin sitten sitä itseään, eli jyrkkää nousua takaisin ylös. Onneksi pyörä keveni huomattavasti kun sain purkaa varusteet mökkiin.

Illalla liikenne lisääntyy hurjasti. Kello 21:00 jälkeen kohti Nordkappia ajoi useita kymmeniä turistibusseja ja vielä useampia autoja ja asuntoautoja. Keskiyön auringon näkeminen houkuttaa. Vastaan käveli vielä kourallinen kävelijöitä joiden tarkoitus oli kävellä takaisin Honningsvågiin Heidän päivälle kertyi 68 km kävelyä! Sisäänpääsy aikuisilta on 214 NOK, mutta pyöräilijöiltä velotetaan vain opiskelijalippu, eli 140 NOK. Lippu on voimassa 48 tuntia. Lipunmyyjä mainitsi että taidan tulla Vaasasta.

Nordkapphalliin sisälle en mennyt ja se tässä nyt harmittaa. En olisi tarennut tulla ulos, sen verran jäätävä kylmyys tuolla ylhäällä oli. Ikävä nilkkavaiva vain paheni ja muistutti olemassaoloaan jokaisella askeleella, energia valui sen kanssa tallustaessa.
Hallissa olisi riittänyt nähtävää useiksi tunneiksi, panoraama filmiesityksiä, lahjakauppoja, ravintoloita, baareja, museo ja kappeli. Pitkää tunnelia pitkin pääsee kallion sisään rakennetulle näköalatasanteelle joka sisaitsee Globen alapuolella!

Paluumatkalle lähdin 23 maissa, ehtiäkseni campingille ennen kuin kaikki linja-autot ym. autot starttaa parkkipaikalta. Lähtiessäni tapasin vielä kolme norjalaisnaista joiden matka Lindesnesiin alkoi yömyöhällä! Tosiaan liikennettä ei ollut laisinkaan ja sain rauhassa lasketella, kieli keskellä suuta, kohti mökkikylää.

Sunnuntaiaamu alkoi sateisena ja tietenkin tuulisena. Honningsvågiin päätin palata bussilla joka starttasi klo 13 Nordkappista. Veolia liikennöi päivittäin, lähtö Honningsvågista 11:00 ja 21:00 ja lähtö Nordkappista 13:00 ja 00:45. Hinta on 100 nokkia suuntaansa. Bussia odotellessa oli hyvin aikaa ottaa pyykkitupa (70 nokkia). Midnattsol campingilla huoltotilat on erinomaiset, ollakseen alueen ensimmäinen ja vanhin campingalue. Kolmatta päivää töissä oleva sesonkiapulainen kertoi että omistajarouva on tarkka siitä että paikat on tiptop-kunnossa ja siistit.

Bussi koukkasi vielä Skarsvågissa joka sijaitsee noin 3 km päässä risteyksestä. Todella idyllinen pikkukylä jyrkkien kallioiden suojassa. Skarsvågista löytyy patikkapolku Kirkeportenille sekä ainakin muutama campingalue
(seuraavalla kerralla sinne!). Todellakin Mageroya/Nordkapp teki suuren vaikutuksen ja taidan mennä sinne toistekin, niin paljon jäi vielä näkemättä. Enää en kummastele tanskalaista eläkeläisherraa joka on polkenut sinne jo kuudesti!
Honningsvågin bussiasemalla tapasin saksalaispariskunnan vielä kolmannen kerran. Heidän runsaan kuukauden mittainen taivallus oli nyt saanut päätöksen. Oma matkani jatkuu tästä vielä Hurtigrutenilla kohti Mehamnia ja Nordkinnhalvoyaa.