Kooste Nordkapp

Kooste (päiviltä 9-10) Havoysund-Honningsvåg-Nordkapp 50/450 km

Valuuttakurssi 100 NOK = 12,50 €

Kuvakooste Nordkapp

Hieman oli kostean tunkkainen telttapaikka. Kaikki tuulestusräppänät oli avattava, sillä tunkkainen heinikko otti suorastaan henkeen. Tuuletus kyllä toimi maailman pohjoisimman tuulivoimalan äärellä. :) Teltan sain kasattua yöllä 1-2 maissa ja aamulla oli herätys klo 7, jotta ehdin sen myös purkaa.

Aamiainen oli tarkoitus valmistaa satamassa, Hurtigrutenia odotellessa. Samalla kun saavuin satamaan (7:30) niin näkyi ja kuului myös Hurtigrutenikin saapuvan. Aikataulua en tulostanut mukaan koska selkeästi oli muistissa että lähtö olisi joskus klo 9 jälkeen. Innoissani valokuvasin kun MS Nordkapp saapui satamaan. Hauska yhtälö, matkustaisin MS Nordkappilla Nordkappiin! Jatkoin evästen syöntiä kunnes MS Nordkapp 15 minuutin kuluttua töräytti lähtömerkin... Mitä? Äkkiä kassit ja pussit kasaan ja vauhdilla laivaan. Olinko muistanut näin väärin. Autohissillä olin jo laskeutunut ruumaan kun selvisi että laiva olikin tulossa Honningsvågista ja menossa Hammerfestiin. Takaisin, ulos, ulos!

Laivamatruusilla ei näyttänyt riittävän ymmärrystä mokaukselleni. Satamamiehellä tosin oli hauskaa ja häntä nauratti, jos olisinkin joutunut takaisin Hammerfestiin. Samalla hän kertoi että voin odotella sataman odotushuoneessa, sieltä löytyy kahviautomaatti myös. Etelästä pohjoiseen matkaava laiva saapuu ja lähtee 9:30...

Havoysundista Honningsvågiin laivamatka kestää 2,5 tuntia ja vähän päälle 100 kruunua. Kello 12 saavuimme aurinkoiseen Honningsvågiin. Laivassa matkasi myös neljä norjalaista pyöräilijää, joiden tuleva reitti olisi Nordkapp-Lindesnes (Norjan läpi yli 2000 km). Todella olivat nuoria kaikki. Nuoripari polki tandemilla jonka jatkeena oli vielä peräkärry!

Kauppareissun jälkeen lähdin matkaan. Ensimmäinen liikennemerkki kertoi että Nordkappiin olisi matkaa vaivaiset 34 km. Valtava määrä ihmisiä lähti samalla kävellen kohti Nordkappia. Kävelijöitä oli kaiken ikäisiä, perheitä, porukoita ja yksin kävelijöitä. Oli todella mukava saada seuraa matkalle. Tuohon tapahtumaan voisi vaikka osallistua, sillä kävellen kahta kättä heiluttaen ensimmäinen 9% nousu olisi ollut paljon helpompi kuin 30 kg painavan pyörän lykkääminen. Kävelijöille oli järjestetty myös huoltoautot ja eväspisteet matkan varrelle. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta joten vaatetusta oli vähennettävä nousumetri toisensa jälkeen.

Upeat oli maisemat. Raskaan nousun jälkeen on muutama kilometri tasaista ja silloin kuvioihin mukaan astuu tuuli. Tuuli oli paikoitellen niin voimakas että oli tekemistä pysyäkseen omalla kaistalla tai ylipäätään päästä eteenpäin. Kävelijät menivät menojaan mutta kyllä muutamia riitti vielä perässäkin. Jostakin (kuvan taustalta) ilmestyi juoksija joka iloisesti kättä heiluttaen ohitti ylämäessä huudellen hei, hei! Kyseessä ei ollut trikooasuinen juoksu-urheilija, vaan farkut ja maastokengät jalassa juoksenteleva nuorimies. Alamäessä ohitin juoksijan kättä heiluttaen. Seuraavassa ylämäessä juoksija ohitti taas vuorostaan kättä heiluttaen huudellen iloisesti hei, hei! Todella urhea ja sympaattinen nuorimies!

Noin 20 km ennen Nordkappia tie laskee takaisin alas lähes merenpintaan Skarsvågin risteykseen. Laivassa matkanneet norjalaisnuoret polkivat jo vastaan, olivat ilmeisesti matkustaneet bussilla perille tai sitten vain käyneet pikaisesti pääpaikalla???. Tandemilla polkevan nuorenparin nousu kovassa tuulessa näytti takkuavan, voimakas tuuli heitteli pitkää perävaunullista kulkupeliä.

Ensimmäiseltä campinginalueelta otin mökin (350 nokkia) jossa sain lämmitellä ja huilata. Keittiössä valmistin aterian ja eväät loppumatkaa varten. Matkaa oli jäljellä 13 km, mutta se olikin sitten sitä itseään, eli jyrkkää nousua takaisin ylös. Onneksi pyörä keveni huomattavasti kun sain purkaa varusteet mökkiin.

Illalla liikenne lisääntyy hurjasti. Kello 21:00 jälkeen kohti Nordkappia ajoi useita kymmeniä turistibusseja ja vielä useampia autoja ja asuntoautoja. Keskiyön auringon näkeminen houkuttaa. Vastaan käveli vielä kourallinen kävelijöitä joiden tarkoitus oli kävellä takaisin Honningsvågiin Heidän päivälle kertyi 68 km kävelyä! Sisäänpääsy aikuisilta on 214 NOK, mutta pyöräilijöiltä velotetaan vain opiskelijalippu, eli 140 NOK. Lippu on voimassa 48 tuntia. Lipunmyyjä mainitsi että taidan tulla Vaasasta.

Nordkapphalliin sisälle en mennyt ja se tässä nyt harmittaa. En olisi tarennut tulla ulos, sen verran jäätävä kylmyys tuolla ylhäällä oli. Ikävä nilkkavaiva vain paheni ja muistutti olemassaoloaan jokaisella askeleella, energia valui sen kanssa tallustaessa.
Hallissa olisi riittänyt nähtävää useiksi tunneiksi, panoraama filmiesityksiä, lahjakauppoja, ravintoloita, baareja, museo ja kappeli. Pitkää tunnelia pitkin pääsee kallion sisään rakennetulle näköalatasanteelle joka sisaitsee Globen alapuolella!

Paluumatkalle lähdin 23 maissa, ehtiäkseni campingille ennen kuin kaikki linja-autot ym. autot starttaa parkkipaikalta. Lähtiessäni tapasin vielä kolme norjalaisnaista joiden matka Lindesnesiin alkoi yömyöhällä! Tosiaan liikennettä ei ollut laisinkaan ja sain rauhassa lasketella, kieli keskellä suuta, kohti mökkikylää.

Sunnuntaiaamu alkoi sateisena ja tietenkin tuulisena. Honningsvågiin päätin palata bussilla joka starttasi klo 13 Nordkappista. Veolia liikennöi päivittäin, lähtö Honningsvågista 11:00 ja 21:00 ja lähtö Nordkappista 13:00 ja 00:45. Hinta on 100 nokkia suuntaansa. Bussia odotellessa oli hyvin aikaa ottaa pyykkitupa (70 nokkia). Midnattsol campingilla huoltotilat on erinomaiset, ollakseen alueen ensimmäinen ja vanhin campingalue. Kolmatta päivää töissä oleva sesonkiapulainen kertoi että omistajarouva on tarkka siitä että paikat on tiptop-kunnossa ja siistit.

Bussi koukkasi vielä Skarsvågissa joka sijaitsee noin 3 km päässä risteyksestä. Todella idyllinen pikkukylä jyrkkien kallioiden suojassa. Skarsvågista löytyy patikkapolku Kirkeportenille sekä ainakin muutama campingalue
(seuraavalla kerralla sinne!). Todellakin Mageroya/Nordkapp teki suuren vaikutuksen ja taidan mennä sinne toistekin, niin paljon jäi vielä näkemättä. Enää en kummastele tanskalaista eläkeläisherraa joka on polkenut sinne jo kuudesti!
Honningsvågin bussiasemalla tapasin saksalaispariskunnan vielä kolmannen kerran. Heidän runsaan kuukauden mittainen taivallus oli nyt saanut päätöksen. Oma matkani jatkuu tästä vielä Hurtigrutenilla kohti Mehamnia ja Nordkinnhalvoyaa.

Retkikooste Hammerfestista Havoysundiin

Kooste (päiviltä 7 ja 8) Hammerfest-Olderfjord-Havoysund
170 km/400 km

Valuuttakurssi 100 NOK = 12,50 €

Kuvakooste Hammerfest-Olderfjord
Kuvakooste Tie Havoysundiin

Torstaiaamuna varhainen lähtö. Hurtigbåt liikennöi säännöllisesti Altasta Hammerfestiin arkiaamuisin klo 7:00, matka kestää noin 1,5 tuntia ja maksaa vajaat 200 nokkia.

"Där ingen skulle tro att någon kunde bo" -rakennuksia näkyi matkalla. En sitten tiedä jos tuolla joku vielä oikeasti asusti...

Hammerfesti ei nyt ollut mikään kummosempi kaupunki, kuitenkin viihtyisämpi kuin Alta. Niin, Altan keskusta oli aika toivoton näky, onneksi vietin lepopäivän Övre Altassa.
Liikennevaloja ei ollut. Autoilijat todellakin pysähtyivät antaen tietä, jos satuin suojatien kohdalla seisahtamaan miettien menosuuntaa. Vastakohteliaisuudesta ylitin suojateitä useamman kerran.

Betonikouruista vuoristorataa.Tästä ei voikaan hypätä penkan puolelle, mikäli useampi rekka tulee vastaan tai ajaa perässä. Liikennettä oli kuitenkin siedettävästi, sikäli kun on kokenut liikenteen Tromssaan.

Levähdyspaikalla Hammerfestin jälkeen sain repiä kaikki geelilaastarit nilkan ympäriltä, pahensivat vain kipua, outoa.

Noin 15:00 saavuin Kvalsundiin olettaen että pääsen valmiiseen ruokapöytään tai vähintään nakkikioskille. Se oletus jäi kylläkin haaveeksi. Coop-marketissa heikotti jo sen verran että oli otettava tukea hyllynreunasta. Haaveeksi jäi myös oletus että marketissa olisi ollut ns. lounastiskiä kuten muissa marketeissa oli. Marketin pihalla sitten kokosin Trangian ja kokkasin nopsaan pikapasta-aterian. Jälkkärikaakaon ehdin kaataa mukiin kun pihaan pyyhälsi voimakas tuulenpuuska. Astiat ja kypärä lensi kohti viereistä jokea, onneksi pysähtyivät sentään joenreunustan kivikkoon. Sieltä sitten varovasti kävin noutamassa tavaroita kerrallaan.

Skaidiin saavuin illalla 18:00 ja nilkkavaiva/hiertymä oli niin ikävä että olisin ottanut bussin jatkaakseni Olderfjordiin. Viimeinen bussivuoro Skaidista oli kuitenkin mennyt jo aikaa sitten. Leikkelin vaihtosukista kärjet pois ja teippasin varret nilkan ympärille, helpotti jonkun verran. Skaidista matkaa Olderfjordiin on 24 km, mutta edessä oli jonkin asteen nousu ylängölle. Ilta oli kuitenkin lämmin ja tyyni. Nousu Hatterille oli hieno, niin meno- kuin tulosuuntaan. Olisi kyllä harmittanut mikäli olisin jättänyt polkematta.

Hatterilta saikin sitten lasketella Olderfjordiin Porsanginvuonolle. Liikennemerkkien perusteella Olderfjordissa on useita leirintäalueita mutta ainoastaan Russenes Camping oli auki. Henkilökunta on Suomesta, niin vastaanotossa kuin viereisessä kahvilassa. Teltta-alue (pikkuinen pläntti) sijaitsee hotellin takapihalla. Huoltotilat välttävät. Kronstadissa tapaamani saksalaispariskunta oli jo paikalla ja sikeässä unessa.

Perjantaiaamuna heräsin aikaisin samalla kun saksalaispariskunta jo pakkasi tavaroitaan. Kaksikko oli torstaina polkenut läpi Sennalandetin. Alku oli ollut raskasta nousua noin 30 km ylängölle. Heillä oli kuitenkin ollut myötätuuli matkassa joten etappi ei ollut niin vaikea kuin mitä olivat odottaneet. He olivat myös kokeneet hienon hetken Sennalandetilla kun olivat tavanneet useita pyöräilijöitä. Taukopaikalla heitä oli ollut yhteensä kahdeksan pyörämatkailijaa eri puolilta Eurooppaa, sitä ennen olin ensimmäinen pyöräilijä jonka olivat tavanneet.

Valmistin tuhdin aamupalan ja tein voileipiä matkaevääksi, termokseen kuumaa vettä. Kahvilasta kävin vielä ostamassa jogurttia evääksi. Matkaan lähdin jo klo 9:00 mikä on kyllä meikäläiseltä saavutus! Edessä oli retken pisin päiväetappi ja Havoysundiin oli illaksi ehdittävä mikäli aikoisin nousta lauantaiaamuna laivaan. Alku vaikutti lupaavalta, alamäkivoittoista suoraa aina Jäämeren rantaan asti. Kokelvin risteyksessä olin jo 11:30 ja matkaa Havoysundiin oli vielä vaivaiset 66 km. Mielessäni ajattelin että olen perillä hyvissä ajoin, ehkä klo 18 mutta viimeistään 21:00...

RV 889 on saanut virallisen nimityksen kansalliseksi turistitieksi tänä vuonna. Todella erikoinen tie onkin. Upeasti mutkitellen Jäämeren ja jylhien kallioiden välissä. Sisämaahan koukaten maisema vaihtaa täysin muotoaan. Autoliikennettä ei ollut juuri lainkaan joten täydellinen unelma pyöräretkeilyn kannalta.  

Yllätysten tie todellakin. Aurinkoisena päivänä suorastaan vihellen nautiskelin ihanasta maisemasta onnellisen tietämättömänä mitä loppukilometrit tuopi tullessaan. Loppukilometrit toivat tullessaan kolmen eri vuoriston ylitystä, laskeutuen välillä takaisin merenpintaan... Maisemat oli kuitenkin upeat ja sää aurinkoinen.

Haaveeksi jäi ajatus siitä, että olisin ollut perillä viimeistään 21:00, Havoysundiin saavuin 24:00 ja takana oli 15 tunnin etappi. Vielä oli edessä leiripaikan löytäminen. Kaupunki vaikutti viihtyisältä, varsinkin kun keskustassa soi elävä musiikki, jotkin festarit oli menossa. Leirintäaluetta ei ole, mutta keskustasta löytyy B&B-majoitus ja pyöräilijät toivotetaan tervetulleiksi. Yöllä 01:00 aikaan en kuitenkaan soittanut majapaikkaan.

Iloiselta festariseurueelta sain neuvon missä Hurtigrutenin lähtölaituri sijaitsee. Telttapaikan löysin läheltä satamaa, omakotialueen lähettyviltä ja tuulivoimalan suojasta.   

Kooste reissun vaiheista

Kooste reissun alkutaipaleelta (1-6 päiviltä) Enontekiö-Kautokeino-Maze-Alta
210 km sekä 20 km pyöräilyä Altassa

Kuvakooste Finnmarksvidda
Kuvakooste Alta

Bussimatka alkoi aamuyöllä 4:00 ja sujui normaaliin tapaan. Vaihto Oulussa ja vaihto Rovaniemellä. Matkalipun (105 €) lisäksi pyörästä velotettiin 3 x 5 € rahtimaksuna.

Perille Enontekiön Hettaan saavuimme 17:00. Kauppareissun jälkeen oli aika aloittaa ensimmäinen etappi kohti Norjaa.

Alkutaival vaikutti lupaavalta, varsinkin kun katseli tulosuuntaan jota hallitsi komea Hetta-tunturi.

Kelotin Rantamajat sijaitsee noin 30 km Hettasta. Olin mökkikylän ainut asukas, sesonki ei ollut vielä alkanut. Huoltotilat Rantamajoilla on kyllä alkeellisimmat näkemäni. Edullinen rantamökki (20 €) oli kuitenkin kuin unelma, jäätävän kylmässä tuulessa.

Lauantaiaamu alkoi kovassa tuulessa ja räntäsateessa. Muutaman kilometrin jälkeen oli varusteetkin läpimärkinä. Tunturikeskus Galdotieva osui sopivasti kohdalle ja varusteiden kuivattelun ohella nautin hyvän lohiaterian.

Leppäjärvellä sijaitseva Galdotieva onkin viimeinen tankkauspaikka ennen siirtymistä Norjaan. Asiakkaita näytti riittävän aivan ruuhkaan asti, pääosin norjalaisia. Kunnollisen aterian syömistä kiittelin vielä useaan kertaan päivän aikana. Pelkillä eväiden napostelulla olisi matka jäänyt lyhyeen. 

Kerrospukeutumiseen sisältyi urheilukerrasto, fleece, softshelltakki ja kuoritakki (Drymaxx). Pipon lisäksi korvia suojasi korvaläpät jotka olikin todella tarpeen. Varakäsineet, teddyvuoriset nahkakintaat, oli myös tarpeen, kun viralliset vettähylkivät ajokäsineet oli läpimärät ja sormet kylmästä kohmeat.

Eräällä taukopaikalla tapasin tanskalaisen eläkeläisherran joka oli kuudetta kertaa matkalla Nordkappiin. Hän on reissannut sinne läpi Norjan, läpi Ruotsin ja nyt läpi Suomen. Vaatetus oli kyllä kevyen oloinen verrattuna omaani.

Kautokeino Fritidssenter & Camping ei kyllä ulkoisesti houkuttele matkailijaa yöpymään. Autolla olisinkin ajanut ohi. Mökki (350 NOK) ja huoltotilat olivat kylläkin yllättävän siistit sisältä. Suihku toimi ainoastaan vanhoilla 5 kruunun kolikoilla, respa kuitenkin antoi vaihtorahana vain uusia 5 kruunun kolikoita...

Sunnuntaina vielä muutama kilometri Kautokeinoon, saamelaisten pääkaupunkiin. Pyhäpäivä näkyi katukuvassa, paikalliset olivat pukeutuneet saamelaisasuihin. Kaupat oli kiinni ja kirkon parkkipaikka oli täynnä. Tankkasin evästä Esson baarista. Suklaata, paljon suklaata! Kautokeinoon on jyrkkä alamäki ja lähtiessä tietenkin ylämäki.

Matka jatkui kohti Mazea. Vetokoiratarhoja oli paljon ja erään talon pihalta pääsi koira karkuun ja vihaisesti haukkuen lähti perääni. Suomenkielellä tein selväksi että "Maahan!" muutamalla lisäsanalla höystettynä. Koira pysähtyi korvat vinksallaan ihmetellen paikoilleen.
Raskaita kumpareita ylös ja alas. Ensimmäinen nähtävyys oli Pikefossen, 8 metrinen vesiputous.

Myöhään illalla saavuin Masin Turistsenterillle (Maze). Puhelinsoiton jälkeen respa oli paikalla jo 10 minuutissa. Mökki maksoi saman 350 nokkia kuin edellisessä paikassa, suihku kuului samaan hintaan. Mökkien hinta perustuu henkilömäärään, eli yksin matkaava maksaa mökistä jonkin verran vähemmän kuin 2-4-porukan seurue. Ihan fiksua. Teltan pystyttämistä en vielä edes harkinnut.

Maanantaina kohti Altaa. Kuvassa sunnuntain kumpareita taustalla. Turistsenteriltä alkoi taas heti pitkä nousu ja vasta ylhäällä huomasin että nousun olisi voinut kiertää alhaalla oleven Mazen kylän kautta. Samalla olisin voinut täydentää eväsvarastoa ja nähdä Mazen kirkon. 

Maisemissa ei nyt ole paljon muisteltavaa. Loputtomasti nousua, lehdettömiä pusikoita ja silmiä kirveltävän kylmä tuuli. Tämä puro olikin sitten oikein hieno elämys.

Vihdoinkin silmiin kantautui jotain asutusta. Saavuin Suolovuopmin Fjellstuelle. Viihtyisän oloinen paikka. Mökkejä löytyi joka lähtöön isoista pieniin. Kahvilassa oli tarjolla kotitekoisia leivonnaisia ja takassa oli valkea. Kahvin ja suklaakakun nautittuani ostin vielä täydennystä eväsvarastoon.

Fjellstuelta on matkaa Altaan vielä 50 km ja samalla alkaa myös alamäki, vihdoinkin. Parikymmentäkilometriä tie seuraili joenrantaa ennen kanjonille saapumista. Kanjoniosuus on upea kokemus ja sinne kyllä unohtui kaikki edellisten päivien ankeat kilometrit.

Lyhyen kanjoniosuuden (10 km) jälkeen on tasaista suoraa laskettelua kohti Altaa. Silmät turvonneina saavuin Övre Altaan ja päätin jäädä sinne, ennenkuin siirryn alas Altaan. Kolmesta leirintäalueesta valitsin umpipähkään Wisloff Campingin, joka oli hyvä valinta. Mökki maksoi 300 nokkia, sisältäen suihkun ja laajakaistan käytön. Huoltotilat huippuluokkaa.

Tiistaiaamuna ei tullut mieleenkään että alkaisin pakata ja polkea Altaan. Luonnonkauniilla paikalla sijaitseva leirintäalue oli ihanteellinen paikka viettää lepopäivää. Aurinkoinen päivä vielä lisäsi hyvää oloa. Rauhan tyyssijassa sielu ja ruumis lepäsi. Pitkien päiväunien jälkeen lähdin kävellen Altaelvalle joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Tie kulki Övre Altan hevosfarmien ja maatilojen läpi.

Maanantai-iltana alkoi vasenta nilkkaa sattua oudosti. Kyseessä ei ollut normaali hiertäminen, varsinkaan kun mitään rakkulaa ei näkynyt. Kipukohtaa en pystynyt oikein edes paikantaa ja pelkäsin rasitusvammaa kun polkimelle astuin aina vasemmalla jalalla. Ajattelin lepopäivän helpottavan myös jalkaa. 

Keskiviikkoaamuna haikeana pakkasin kimpsuni ja kampsuni tuolta rauhan tyyssijalta. Pikkuruinen pyrähdys Altaan olikin luonnollisesti taas nousua yli puolet, sen jälkeen jyrkkää laskua. Onneksi en lähtenyt ruokaostoksille itse pääpaikalle.

                                                      Toinen lepopäivä menee kyllä täydestä ajopäivästa. Alta museo sijaitsee kilometrien päässä keskustasta ja tietenkin monien mäkien takana. Alta on tosi mäkinen kaupunki. Museossa vierähti muutama tunti ja sen jälkeen palasin keskustaan. Tuulenpuuska kaatoi pyörän museolla, sillä seurauksella että rapakaari alkoi hangata renkaaseen. Pyöräkorjaamossa sain vian korjattua.

Altan keskustassa ei ollut mitään erikoista joten suunnistin kohti Kronstadin leirintäaluetta. Matkalla ohitin Altan sataman ja lentokentän. Hyvä tuuri, sillä satamaan ei ollut mitään kyltitystä ja en olisi uskonut että muutaman purjeveneen parkkipaikka oli se satama. Kaiken lisäksi Hurtigbåt vielä parkeerasi lähtölaiturille, joten kävin tarkistamassa ajoreitin aamun varhaista lähtöä varten.

Kronstad Campingilla ei ole nettisivuja. Leirintäalue on kuitenkin ympärivuotisessa käytössä ja majoitusvaihtoehtoja löytyy pikkumökistä suuriin perhemökkeihin. Nyt päädyin ensimmäiseen telttayöhön ja hinnan tiputus oli tuntuva, telttapaikka 65 nokkia. Huoltotilat oli ihan ok.

Leirntäalueelle oli majoittunut myös pyöräilevä saksalaispariskunta. Matkaa he olivat taittaneet jo kuukauden ja kilometrejä oli kertynyt yli 3000. Määränpää heillä oli Nordkapp jonne heidän reissu päättyisi.

Aikaisin nukkumaan sillä aamulla oli vielä pakattava teltta ja makuupussi ja poljettava muutama kilometri satamaan. Pikalaiva Hammerfestiin starttasi 7:00

Ivalo

Tuonne ei tarvi polkea... :)

Tähän on hyvä päättää

Bussimatka alkoi 7:00 campingilta, aamiainen Lakselvissa. Mielenkiinnolla seuraan tien profiilia, harmittaako vai helpottaako kun en polkenut Karasjoelle. Poljettuja kilometreja kertyi n. 700 ja nousumetreja siina on paljon. :)

Trollholmsundin peikot

Näin kävi peikoille jotka vaelsivat läpi Finnmarksviddan ylängön ja saapuivat aurinkoiselle vuonolle. Ennen kuin ehtivät piiloutua niin muutti aurinko peikot kiveksi. :)

Päätieltä on 5 km mäkinen kylätie Trollholmsundiin. Parkkipaikalta on merkattu polku rannalle (n. 30 min.)

 

Kevyellä varustuksella eteenpäin

Trollholmsundiin suunta, nyt kun sadekin taukosi. Paluu illalla samalle campingille.

Stabbursdalen Feriesenter

Perjantain ohjelma on avoin. Menenko patikoimaan vai poljenko Trollholmsundille. Ensiksi on selvitettava Eskelisen aikataulu, eli pysahtyyko taalla vai pitaako palata Lakselviin. Hyttysia!

Lakselv (Lemmijoki)

varasuunnitelma C, eli en polje Karasjoelle vaan nousen bussiin taalta jostain. Nyt suunta takaisin pohjoiseen Stabbursnesiin, Porsangin lansirantaa.

Kerrankin tyyni evästauko

eika evaat lentele ympari maita ja mantuja. :) Roddenes Naturreservat

Porsanginvuonolla

Noin 30 km Lakselviin. Siella viimeistaan pitaa paattaa jatkosuunnitelmasta.

Silfarin kanjonin reunalla

En lahtenyt kipuamaan alas kivikkoista polkua. Borselv (Pyssyjoki).