Stave campingilta lähetin kuvaviestin tänne blogiin mutta näköjään ei koskaan tullut perille.
Stave campingilla on upeat kotisivut ja niiden perusteella hartain toiveeni oli saada yöpyä paikan päällä. Yöpyminen sitten onnistuikin edellisen päivän bussimatkan ansiosta, muutoin ei olisi aikataulullisesti sopinut kuvioihin.
Andoya
Leirintäalue oli reissun suurin pettymys! Upeista puitteista huolimatta oli heikoin kaikista, hienot nettisivut vielä lisäsivät pettymyksen määrää. Rumat lastulevyiset huoltotilat, wc-tilat sijaitsivat suihkuosaston perällä ja kengät tuli riisua pukuhuoneessa, keittiön tiskivesi toimi 10 kruunun kolikolla 10 minuuttia (eihän yhden mukin, lusikan ja trangiakattilan tiskaamiseen kulu kymmentä minuuttia!) Joka puolella oli rumia kylttejä kieltämässä sitä ja tätä, tai maksa siitä ja tästä! Mökin ikkunoissa ei ollut verhoja joten täytyi viritellä pyyhkeestä ja takista verhot, aurinko paistoi suoraan mökkiin ja koko yön.
Andoya
Andoya on tuulinen saari, yöllä oli tuulta 10 m/s ja aamulla lähes samat, onneksi oli myötäinen. Päivän etappina oli tarkoitus edetä ainakin Risoyhamniin saakka ja jokunen kilometri päälle. Edessä oli avaraa nummimaisemaa Norjanmeren rannalla. Itse nautin avarasta maisemasta, varsinkin kun myötätuuli on matkassa! Saavuin Nordmelan kylään, Nordmelasta tie jatkaa rannikkoa pitkin Risoyhamniin tai vaihtoehtoisesti saaren läpi, kilometreiltään etapit ovat samat. Kyläkaupassa oli kahvitarjoilu ja mokkaruutuja, kahvitellessa kylän miesten kanssa oli oiva tilaisuus kysyä asiantuntijoiden mielipidettä kumpaa reittiä kannattaa polkea, mielipide oli yhtenäinen, rannikkotie.
Rannikkotie on monimuotoinen, avaran nummimaiseman jälkeen seuraa jyhkeät kalliomaisemat, sitten vehreät maalaismaisemat kukkaloistoineen. Vieressä pauhaa Atlantin valtameri! Kokonaisuudessaan Andoya tarjosi 50 km matkalla läpileikkauksen koko viime kesän 800 km reissusta, lisänä vielä kukkaloistoa ja vehreyttä!
Risoyhamnin silta
Risoyhamnin sillalle saavuin jo 14:30, itse kaupunkiin en vaivautunut. Nyt oli jännät paikat ja mielessä kävi mahdollisuus polkea peräti Sortlandiin asti! Tie todellakin oli nautinnollista poljettavaa monimuotoisine maisemineen. Myötätuuli vaihtui välillä voimakkaaksi sivutuuleksi ja tuulenpuuska meinasi heittää ojaan. Tosiaankin, Sortlandin silta tuli näköpiiriin 19:30!
Sortland
Voimakas tuulenpuhuri kävi sillalla! Karttakopiokin lensi teille tietymättömille! Taluttaen ylös ja alas. Sjöhus centeret sijaitsi 2 km päässä vastatuuleen, huoltorakennuksessa oli remontti menossa ja emäntä oli kovin vastahakoinen telttayöpymiselle vaikka talvella heiltä sainkin sähköpostia jossa toivotettiin erittäin tervetulleeksi! Joten Sortlandin leirintäalueelle sitten.
Sortland Camping
Leirintäalueesta ja sen sijainnista olin lukenut negatiivisia kokemuksia joten suuntasin ensin keskustaan ja pizzalle. Lauantai-ilta Sortlandin keskustassa oli hiljainen. Pizzan jälkeen lähdin kiipeämään kohti leirintäaluetta joka todellakin sijaitsi kilometrejä pitkän ja raskaan nousun päässä. Ennätyksellisen pitkä päivä oli päätöksessä 22:00!
Teltta-alueella tapasin tanskalaisnaiset joiden matkan kulusta en saanut selvyyttä. Toisen pyörä oli joka tapauksessa rikki ja joutuivat odottella maanantaihin että saavat pyörän huoltoon.
Hieno ja monimuotoinen päivä takana!
Päivän kuvakooste
Majoitus 150,00 NOK
Du börjar snart vara halvägs eller hur?Nå vädret har i alla fall varit på din sida.
VastaaPoistaJeps! nyt ollaan Stokmarknesissa ja vihdoin toimivan internetin aaressa. :)
VastaaPoista