Storfjodin oleskelusalissa valmistin aamiaisen. Yön aikana olin saanut telttanaapureita, italialainen pariskunta joka matkasi bussilla ja patikoi lähimaastoissa. Kerroin ihailevani Italiaa ja sen kulttuurihistoriaa, rouva innostui antamaan yhteystietonsa siltä varalta jos tulen Italiaan niin voin ottaa heihin yhteyttä, asuvat noin 100 km päässä Venetsiasta.
Matkaan lähdin 11:00 ja lähiristeyksen liikennemerkistä vasta muistin että tiellä 815 olisi ollut toinen leirintäalue noin 10 km päässä! Illalla olisi ollut hyvin aikaa polkea tuonne sen sijaan kuin jäädä Storfjordiin. Toivottavasti se on oikein huono leirintäalue, ajattelin.
Talven aikana oli suunnitelmissa polkea pitkin E10-tietä Borgiin, mutta kevään aikana suunnitelmat kallistuivat 815-tien kannalle, kumpi sitten on maisemallisesti parempi ei ole tietoa, mutta pelkästään rauhallinen liikenne on jo riittävä. Alkutaival vaikutti lupaavalta ja paikoitellen muistutti viime kesän Hamninbergin tietä, vaikka Hamninbergin voittanutta ei ole. Brustrandan leirintäalue tuli vastaan ja se olikin oikein luxus-luokan leirintäalue upealla paikalla! Suorastaan harmitti että missasin tuon. Norjalaiskaverukset olivat löytäneet tiensä sinne ja parasta aikaa pakkasivat pyöriänsä pihamaalla, kävin kahvilassa vielä harmittelemassa mokaustani.
Tie seuraili merenrantaa ja oli leppoisaa poljettavaa ilman ylämäkiä ja alamäkiä. Lähestyttäessä Gimsoystraumenia oli kaunista maalaismaisemaa taustalla jylhät kalliomaisemat. Nautinnollista poljettavaa. Matkalla tapasin tanskalaisnaiset joihin tutustuin Sortlandin leirintäalueella, olivat tulossa Henningsvaerista ja kertoivat lähimaastoista löytyvän hyviä wilcamp-paikkoja, muuta heidän puheista en sitten ymmärtänytkään.
Gimsoystraumenin sillalla tuuli puhersi, alhaalla oli tietyö ja liikennettä ohjailtiin. Taluttaen ylitin sillan ylös ja alas.
Käännös kohti Henningsvaeria ja uusia elämyksiä. Hennigsvaeriin on 8 km koukkaus E10-tieltä ja todellakin on käymisen arvoinen. Maisemat oli uskomattoman upeat ja hidastivat kulkua, upea keli tietenkin vaikutti asiaan. Jyhkeät kalliot on kalliokiipeilijöiden suosiossa ja ihmisääniä kuului yläilmoista. Kaksi kapeaa siltaa vie perille ja hetken pyörittyäni kylillä totesin että tänne on pakko saada jäädä yöksi. Ilta oli peilityyni ja aurinkoinen, puutalot heijastuivat vedenpintaan. Paalujen varassa seisovat rakennukset muistuttivat Venetsiasta.
Kylän perimmäiseltä puolelta löysin hostellin josta otin huoneen. Norjalaiskaverukset olivat ottaneet samasta hostellista kalastajanmökin, 650 kruunua. Huoneen ikkunasta oli näkymät "pääkadulle" ja hostelli oli todella siisti ja rauhallinen. Kävelin Henningsvaerin kapeilla rantakaduilla vielä 01:00 ihastellen ilta-auringon loistetta kaupunkiin.
Hieno päivä sai kerrassaan upean päätöksen!
Päivän kuvakooste
Majoitus 400,00 NOK (45 €)
Uskomattoman upean näköistä! Kyllä siellä kelpaa pyöräillä.
VastaaPoistaHenningsvæer oli kuin Venetsia, hieno fiilis! Ei mitaan meseoturistirysia vaan ihmiset asuvat ja elavat siella normaalisti, paras paikka koko saarella. :)
VastaaPoista