Kooste reissun vaiheista

Kooste reissun alkutaipaleelta (1-6 päiviltä) Enontekiö-Kautokeino-Maze-Alta
210 km sekä 20 km pyöräilyä Altassa

Kuvakooste Finnmarksvidda
Kuvakooste Alta

Bussimatka alkoi aamuyöllä 4:00 ja sujui normaaliin tapaan. Vaihto Oulussa ja vaihto Rovaniemellä. Matkalipun (105 €) lisäksi pyörästä velotettiin 3 x 5 € rahtimaksuna.

Perille Enontekiön Hettaan saavuimme 17:00. Kauppareissun jälkeen oli aika aloittaa ensimmäinen etappi kohti Norjaa.

Alkutaival vaikutti lupaavalta, varsinkin kun katseli tulosuuntaan jota hallitsi komea Hetta-tunturi.

Kelotin Rantamajat sijaitsee noin 30 km Hettasta. Olin mökkikylän ainut asukas, sesonki ei ollut vielä alkanut. Huoltotilat Rantamajoilla on kyllä alkeellisimmat näkemäni. Edullinen rantamökki (20 €) oli kuitenkin kuin unelma, jäätävän kylmässä tuulessa.

Lauantaiaamu alkoi kovassa tuulessa ja räntäsateessa. Muutaman kilometrin jälkeen oli varusteetkin läpimärkinä. Tunturikeskus Galdotieva osui sopivasti kohdalle ja varusteiden kuivattelun ohella nautin hyvän lohiaterian.

Leppäjärvellä sijaitseva Galdotieva onkin viimeinen tankkauspaikka ennen siirtymistä Norjaan. Asiakkaita näytti riittävän aivan ruuhkaan asti, pääosin norjalaisia. Kunnollisen aterian syömistä kiittelin vielä useaan kertaan päivän aikana. Pelkillä eväiden napostelulla olisi matka jäänyt lyhyeen. 

Kerrospukeutumiseen sisältyi urheilukerrasto, fleece, softshelltakki ja kuoritakki (Drymaxx). Pipon lisäksi korvia suojasi korvaläpät jotka olikin todella tarpeen. Varakäsineet, teddyvuoriset nahkakintaat, oli myös tarpeen, kun viralliset vettähylkivät ajokäsineet oli läpimärät ja sormet kylmästä kohmeat.

Eräällä taukopaikalla tapasin tanskalaisen eläkeläisherran joka oli kuudetta kertaa matkalla Nordkappiin. Hän on reissannut sinne läpi Norjan, läpi Ruotsin ja nyt läpi Suomen. Vaatetus oli kyllä kevyen oloinen verrattuna omaani.

Kautokeino Fritidssenter & Camping ei kyllä ulkoisesti houkuttele matkailijaa yöpymään. Autolla olisinkin ajanut ohi. Mökki (350 NOK) ja huoltotilat olivat kylläkin yllättävän siistit sisältä. Suihku toimi ainoastaan vanhoilla 5 kruunun kolikoilla, respa kuitenkin antoi vaihtorahana vain uusia 5 kruunun kolikoita...

Sunnuntaina vielä muutama kilometri Kautokeinoon, saamelaisten pääkaupunkiin. Pyhäpäivä näkyi katukuvassa, paikalliset olivat pukeutuneet saamelaisasuihin. Kaupat oli kiinni ja kirkon parkkipaikka oli täynnä. Tankkasin evästä Esson baarista. Suklaata, paljon suklaata! Kautokeinoon on jyrkkä alamäki ja lähtiessä tietenkin ylämäki.

Matka jatkui kohti Mazea. Vetokoiratarhoja oli paljon ja erään talon pihalta pääsi koira karkuun ja vihaisesti haukkuen lähti perääni. Suomenkielellä tein selväksi että "Maahan!" muutamalla lisäsanalla höystettynä. Koira pysähtyi korvat vinksallaan ihmetellen paikoilleen.
Raskaita kumpareita ylös ja alas. Ensimmäinen nähtävyys oli Pikefossen, 8 metrinen vesiputous.

Myöhään illalla saavuin Masin Turistsenterillle (Maze). Puhelinsoiton jälkeen respa oli paikalla jo 10 minuutissa. Mökki maksoi saman 350 nokkia kuin edellisessä paikassa, suihku kuului samaan hintaan. Mökkien hinta perustuu henkilömäärään, eli yksin matkaava maksaa mökistä jonkin verran vähemmän kuin 2-4-porukan seurue. Ihan fiksua. Teltan pystyttämistä en vielä edes harkinnut.

Maanantaina kohti Altaa. Kuvassa sunnuntain kumpareita taustalla. Turistsenteriltä alkoi taas heti pitkä nousu ja vasta ylhäällä huomasin että nousun olisi voinut kiertää alhaalla oleven Mazen kylän kautta. Samalla olisin voinut täydentää eväsvarastoa ja nähdä Mazen kirkon. 

Maisemissa ei nyt ole paljon muisteltavaa. Loputtomasti nousua, lehdettömiä pusikoita ja silmiä kirveltävän kylmä tuuli. Tämä puro olikin sitten oikein hieno elämys.

Vihdoinkin silmiin kantautui jotain asutusta. Saavuin Suolovuopmin Fjellstuelle. Viihtyisän oloinen paikka. Mökkejä löytyi joka lähtöön isoista pieniin. Kahvilassa oli tarjolla kotitekoisia leivonnaisia ja takassa oli valkea. Kahvin ja suklaakakun nautittuani ostin vielä täydennystä eväsvarastoon.

Fjellstuelta on matkaa Altaan vielä 50 km ja samalla alkaa myös alamäki, vihdoinkin. Parikymmentäkilometriä tie seuraili joenrantaa ennen kanjonille saapumista. Kanjoniosuus on upea kokemus ja sinne kyllä unohtui kaikki edellisten päivien ankeat kilometrit.

Lyhyen kanjoniosuuden (10 km) jälkeen on tasaista suoraa laskettelua kohti Altaa. Silmät turvonneina saavuin Övre Altaan ja päätin jäädä sinne, ennenkuin siirryn alas Altaan. Kolmesta leirintäalueesta valitsin umpipähkään Wisloff Campingin, joka oli hyvä valinta. Mökki maksoi 300 nokkia, sisältäen suihkun ja laajakaistan käytön. Huoltotilat huippuluokkaa.

Tiistaiaamuna ei tullut mieleenkään että alkaisin pakata ja polkea Altaan. Luonnonkauniilla paikalla sijaitseva leirintäalue oli ihanteellinen paikka viettää lepopäivää. Aurinkoinen päivä vielä lisäsi hyvää oloa. Rauhan tyyssijassa sielu ja ruumis lepäsi. Pitkien päiväunien jälkeen lähdin kävellen Altaelvalle joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Tie kulki Övre Altan hevosfarmien ja maatilojen läpi.

Maanantai-iltana alkoi vasenta nilkkaa sattua oudosti. Kyseessä ei ollut normaali hiertäminen, varsinkaan kun mitään rakkulaa ei näkynyt. Kipukohtaa en pystynyt oikein edes paikantaa ja pelkäsin rasitusvammaa kun polkimelle astuin aina vasemmalla jalalla. Ajattelin lepopäivän helpottavan myös jalkaa. 

Keskiviikkoaamuna haikeana pakkasin kimpsuni ja kampsuni tuolta rauhan tyyssijalta. Pikkuruinen pyrähdys Altaan olikin luonnollisesti taas nousua yli puolet, sen jälkeen jyrkkää laskua. Onneksi en lähtenyt ruokaostoksille itse pääpaikalle.

                                                      Toinen lepopäivä menee kyllä täydestä ajopäivästa. Alta museo sijaitsee kilometrien päässä keskustasta ja tietenkin monien mäkien takana. Alta on tosi mäkinen kaupunki. Museossa vierähti muutama tunti ja sen jälkeen palasin keskustaan. Tuulenpuuska kaatoi pyörän museolla, sillä seurauksella että rapakaari alkoi hangata renkaaseen. Pyöräkorjaamossa sain vian korjattua.

Altan keskustassa ei ollut mitään erikoista joten suunnistin kohti Kronstadin leirintäaluetta. Matkalla ohitin Altan sataman ja lentokentän. Hyvä tuuri, sillä satamaan ei ollut mitään kyltitystä ja en olisi uskonut että muutaman purjeveneen parkkipaikka oli se satama. Kaiken lisäksi Hurtigbåt vielä parkeerasi lähtölaiturille, joten kävin tarkistamassa ajoreitin aamun varhaista lähtöä varten.

Kronstad Campingilla ei ole nettisivuja. Leirintäalue on kuitenkin ympärivuotisessa käytössä ja majoitusvaihtoehtoja löytyy pikkumökistä suuriin perhemökkeihin. Nyt päädyin ensimmäiseen telttayöhön ja hinnan tiputus oli tuntuva, telttapaikka 65 nokkia. Huoltotilat oli ihan ok.

Leirntäalueelle oli majoittunut myös pyöräilevä saksalaispariskunta. Matkaa he olivat taittaneet jo kuukauden ja kilometrejä oli kertynyt yli 3000. Määränpää heillä oli Nordkapp jonne heidän reissu päättyisi.

Aikaisin nukkumaan sillä aamulla oli vielä pakattava teltta ja makuupussi ja poljettava muutama kilometri satamaan. Pikalaiva Hammerfestiin starttasi 7:00